Tänään kiersimme erään Islannin tärkeimmän nähtävyyskierroksen, The Colden Circlen (= Kultainen kierros) eli saimme tutustua historialliseen parlamenttipaikkaan, Thignvelliriin, nähdä ihmeellisen vettä purkautuvan geysirin ja tuntea suuren vesiputouksen, Gullfossin, jylinän.

Aamu alkoi aamupalan jälkeen innostunein, mutta vähän jännittynein tuntein, kun saimme (rahalla) haltuumme vuokra-auton: kivan hopean pikku-Hyndain. Sillä sitten lähdimme taidokkaasti huristelemaan kohti ensimmäistä Kultaisen kierroksen kohdetta, Thingvelliriä, joka sijaitseen noin 50 km:n päässä Reykjavikista. Kirkasvetisen Thingvallavatn-järven rannalla, Euroopan ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen repeämislaaksossa sijaitseva Thingvellir on yksi UNESCON maailmanperintökohteista. Islanti syntyi miiljonia vuosia sitten repeämästä pulppuavasta laavasta. Vuonna 930 viikingit perustivat sinne parlamenttipaikkansa ja samoihin aikoihin Islannin valtio sai siellä alkunsa. Maisemat alueella olivat hämmentävän upeat. Sielunsa silmin pystyi helposti kuvittelemaan, kuinka viikingit säätivät siellä lakejaan. Luonnonmullistuksen jäljet näkyivät selvästi ja ajatus niin suuresta voimasta hieman jopa hirvitti. (Itse asiassa se luonnonvoima jatkaa toimintaansa yhä tänäkin päivänä.)

Seuraavaksi suuntasimme kätevällä autollamme ihmettelemään veden ja tulen kilpailua kuumien lähteiden muodossa. Thingvellirissä reippailtuamme olimme jo nälkäisiä ja pysähdyimme alkumatkasta näköalapaikalle korputtelemaan. Eipäs olekaan kotimaan hapankorput voin kanssa koskaan ehkä maistuneet näin hyviltä, lieneekö syy vatsan kurninnassa vai lumihuippuisissa vuoristomaisemissa Thingvallavatnin rannalla. Jatkettuamme matkaa geysir-alueelle nappasimme takapenkille pari saksalaista reppumatkailijaa tien varresta. Perillä Haukadalurin alueella sijatsee vanha rouva Geysir, jonka mukaan on nimetty kaikki maailman vastaavat vettä suihkuttavat kuumat lähteet. Itse Geysir on laiskistunut, mutta sen vieressä oleva pienempi Strokkur turskauttelee vesipatsaan turistien ihasteltavaksi lähes joka viides minuutti. Tätä ihmettä olimme omin silmin näkemässä montakin kertaa ja vaikuttavahan se oli. Luonnonluomassa vesialtaassa pulputtaa kuuma vesi muodostaen vähitellen suuren vesikuplan, joka yhtäkkiä ryöpsähtää vetenä ja vesihöyrynä korkealle ilmaan. Alueella on myös muutamia pienempiä geysireitä.

Geysireiltä ajelimme ihailemaan Islannin suurinta vesiputousta Gullfossia. Se on noin 30 metriä korkea ja osa Hvítá-jokea. Valkoisena vaahtoavan putouksen mahtavuutta on liki mahdotonta sanoin kuvailla (lue: kannattaa siis hankkiutua itse paikalle katsomaan moista ihmettä). Putouksen jylinä kuului jo kauas ja lähietäisyydelle päästyä näky oli uskomaton. Kiertelimme ympäri putousta ja pääsimme myös hyvin lähelle valtavalla voimalla virtaava vettä. Putouksesta nouseva vesihöyry tuli pehmeästi kasvoillemme, mutta taivaalta ajoittain putoilevat rae-/lumiryynit eivät tuntuneet lainkaan niin mukavilta, tunnelmaa moinen "kesäinen" ilmiö ei kuitenkaan latistanut. Tämän häikäisevä luonnonihmeen luota ei olisi halunnut lähteä pois ollenkaan. Valitettavasti emme päässeet näkemään Gullfossin ylle muodostuvaa sateenkarta, koska aurinko pysytteli pilvien peitossa.

  Katseltuamme Gullfossia kaikilta (turisteille) mahdollisilta kanteilta, hyppäsimme pisaran verran vastahakoisesti autoomme ja lähdimme paluumatkalle kohti Reykjavikia. Matkamme varrelle sattui vielä yksi luonnon taideteos, kraatterijärvi Kerid (tuttavallisesti Kerttu). Turkoosinsininen vesi yli 50 metriä syvän, punaseinäisen kraatterin pohjalla on hämmentävä näky. Ja pitihän sitä liukastumisen uhallakin laskeutua jyrkkää seinämää alas veden äärelle. Tämäkin paikka olisi sopinut mieleenjäävään evästelyyn. 

Matka jatkui ja islantilainen poppi soi autoradiossa. Pysähtelimme tämän tästä kuvaamaan maisemia ja hurmaavia issikoita. Näimme niin suloisia pikkuvarsoja kuin lehmänlaikkuisia äippiäkin. Toki myös villarikkaat päkäpäät käänsivät katseemme. Päivän lämpimän ruuan söimme Sellfossin kaupungissa, Kaffi Krús -nimisessä kahvila-ravintolassa. Molemmat mussuttelivat onnellisina roskaruokaa, hampurilaista ja pizzaa. Syötyämme kävimme vielä viereisessä kaupassa ostamassa evästä huomista varten. Takaisin Reykjavíkiin ajelimme saaren päätietä pitkin mm. ohi aiemmin tutuksi tulleen Eldhestar issikkatallin ohi.

P.S. Kuvat kertoisivat enemmän kuin tuhat sanaa, mutta valitettavasti ATK-taitomme ovat tällä erää rajoittuneet blogin kirjoittamiseen.