Tänään hemmottelimme eilisestä väsyneitä kehojamme kylpemällä sinisessä vedessä ja syömällä hyvin.

Uni maistui enemmän kuin hyvältä, kun viimein pääsimme aamuyöllä hotellille. Puolinukuksissa kiskoimme itsemme aamupalalle puolen kymmenen maissa ja aamupäivä menikin huoneessa lötkötellessä (ja eilisestä kirjoitellessa). Yhden maissa starttasimme auton ja huristelimme lähelle Keflavíkin lentokenttää Blue Lagooniin. Blue Lagoon on laavakentän päälle rakennettu kylpylä, joka on saanut alkunsa sattumalta. Viereisen geotermistä energiaa tuottavan laitoksen työntekijät olivat päättäneet kylpeä laitoksen puhtaissa ylijäämävesissä ja huomanneet, että psoriasista sairastavan työntekijän iho alkoi paranemaan. Vaaleansinertävä maitomainen lämmin vesi hellii nykyään niin hemmottelunhaluisia turisteja kuin psoriasispotilaitakin. Ajattelimme etukäteen, että Blue Lagoon on levoton, ylitäysi turistirysä, mutta onneksemme nyt ei ollut häiritsevää ruuhkaa.

Blue Lagoonissa käyminen oli niin kroppaa kuin mieltäkin hellivä kokemus. Vesi suurella allasalueella oli paikoin hyvinkin lämmintä ja tuntui aluksi kihelmöintinä iholla. Altaiden päällä leijuva vesihöyry laavakenttää vasten loi oman tunnelmansa. Sinervä vesi oli aluksi hieman epäilyttävän näköistä, mutta rentoutti ihanasti. Allasalueella oli myöskin baari, josta sai muun muassa paikallisesta rahkamaisesta Skyristä tehtyä marjapirtelöä - nam. Tuotteet maksettiin kätevästi rannekkeella, joka toimi samalla pukukoppien avaimena. Vedessä lilluttelun lisäksi oli mahdollista käydä höyrysaunassa tai perinteisessä saunassa. (Emme käyneet kyllä tarkistamassa, oliko sauna sellainen kuin me suomalaiset sen ymmärrämme.) Altaan reunalta sai ottaa valkoista mömmöä (silica mud) ja tehdä itselleen ihoa puhdistavan naamiohoidon. Ja tietenkin naamion jälkeen kasvojen iho oli sileä kuin vauvan poski - ainakin melkein :) Parasta oli ehkä vedessä kelluminen, joka ei vaatinut minkäänlaista vaivaa. Vesi siis kannatteli täysin. Rentouttavan polskimisen jälkeen nautiskelimme vielä jätskit sisäkahvilassa altaille katsellen. Olo kylpyläkäynnnin jälkeen oli raukea, iho tuntui pehmeältä, mutta valitettavasti hiukset eivät olleet yhtä mieltä veden hyvyydestä... Karkea ja tahmaisen oloinen pehko tuntuu edelleen nyt illalla erikoiselta, vaikka hoitoainetta hölväsikin triplamäärät normaaliin verrattuna.

Sinisestä laguunista palasimme Reykjavíkiin hämmästelemään islantilaisten hulluutta. Kaupungista löytyy siis lämmitetty uimaranta, Nauthólsvík Thermal Beach. Rannan hiekka on tuotu Marokosta ja geotermisellä energialla lämmitetyn suuren vesialtaan ylivuotovesi lämmittää myös ranta-alueen. Omituista... Meikäläisittäin kuulostaa sulalta hulluudelta, mutta eipähän täällä lämpimästä olekaan puute muuta kuin sään osalta. Illan päätteeksi menimme Reykjavíkin keskustaan syömään eläväiseen espanjalaistyyliseen tapasravintolaan. Paikka on todella suosittu, onneksemme meillä kävi tuuria ja saimme pöydän samantien. Ruoka oli hyvää, osa todella hyvää, joskaan kaikesta ei ollut varmaa, mitä ne olivat. Söimme ainakin lammasta, kanaa, possua, nautaa, lohta, jättikatkarapuja, parmankinkkua ja salaattia  Ja pitihän myös kehuttua suklaakakkua maistaa, eikä sekään tuottanut pettymystä. Kakku oli melkein kuin pehmeää suklaata ja annoksessa lisukkeena oli muun muassa marjasosetta ja kermavaahtoa sekä kinuskikastiketta. Huokaus. Mitenkähän osaamme enää syödä tavallista ruokaa, puhumattakaan sen laittamisesta 

Kotimatkalla poikkesimme pikaisesti meren rannassa olevalla nähtävyydellä, viikinkivenettä muistuttavalla metallisella taideteoksella. Tankkasimme vielä auton ja palautimme "vapauden" avaimet hotelliin. Auton mittariin kertyi kolmen päivän aikana noin 770 kilometriä, ja me saimme kokemusta islantilaisesta liikennekulttuurista. Paikalliset ajelevat usein keskellä tietä, ehkäpä lähinnä voimakkaan tuulen takia, valitettavasti he eivät kuitenkaan välttämättä huomaa väistää kunnolla vastaantulijoitakaan. Islantilaiset rakastavat liikenneympyröitä, mutta eivät osaa tehdä riittävän selkeitä tienviittoja. Ajaminen sujui kuitenkin pääasiassa hyvin. Pienehkö hopeinen Hyndai jää nyt seuraavien vuokralaisten iloksi. Vielä on onneksi viikonloppu aikaa täällä. Suuria suunnitelmia emme ole tehneet, mennään tunnelman mukaan. Toivottavasti olisi vielä hieman lämpimämpikin päivä tiedossa.