Tänään oli vuorossa koko päivän kestävä ratsastusretki Eldhestar-tallilla, joka on Islannin suurimpia hepoloita ja vaellusratsastuksien järjestäjiä. Retkellä pääsimme kokemaan ihania ratsastushetkiä, näkemään mahtavia maisemia, kuumia lähteitä ja kiehuvan mutalammikon sekä vaihtelevaa säätä islantilaiseen tyyliin.

The Hot Springs Tour -retkeenkin sisältyi kuljetus hotellilta tallille ja takaisin, mikä on osoittautunut todella käteväksi tavaksi matkustaa. Lähdimme tilalle jo klo 8.20, ja noin puolen tunnin ajomatkan jälkeen olimme parin sadan issikan ympäröimiä. Lainasimme jälleen sadehousut, koska ne osoittautuivat eilen myös oivaksi suojaksi tuulta vastaan. Ja vaikka taidammekin kerrospukeutumisen jalon taidon ei lisäkerroskaan olisi ratsastuksen tuulisimpina hetkinä ollut pahasta. Tilalla jouduimme odottelemaan muita ratsastajia melko pitkään ennen kuin pääsimme satulaan. Ryhmä oli todella iso (lue: aivan liian iso), asiakkaita liki 30 ja neljä ohjaajaa. Mukaan mahtui meitä kokeneita, mutta myös aloittelijoita. Osa porukasta näytti aivan siltä kuin olisi ollut hevosen selässä ensimmäistä kertaa. Harmillisesti nämä aloittelijat sitten jonkin verran hidastivat matkan tekoa, varsinkin alussa.

Saimme molemmat oikein ihastuttavat hevoset matkaseuraksemme. Katin Stina-tamma oli mahtava tölttääjä, Leenan nimettömäksi jääneen ruunan töltti ei ollut tasaisinta mahdollista, mutta laukka puolestaan todella ihana. Ensimmäisen vaellustunnin aikana maasto oli aluksi aivan ihmeellistä komppelikkoa, todella kivistä ja hankalakulkuista polkua lähellä isohkoa tietä. Matkalla tilalta Hveragerthin kaupungin ohi Reykjadalur-laaksoon vievän vaellureitin alkupäähän ylitimmekin useamman tien. Matkalla kokeilimme tölttiä hiekkatiellä, toiset siinä onnistuivat ongelmitta, toiset eivät. Ja välillä jouduimme odottelemaan, kun osa porukasta jäi jälkeen tai eivät saaneet ratsuaan pysymään nätisti jonossa. Päästyämme kylän taakse parkkipaikalle alkoi jännittävämpi osuus matkaa. Ylitimme pari matalaa joenuomaa ja lähdimme kiipeämään vuorten rinteitä ylös ja alas kiemurtelevaa polkua pitkin. Ajoittain polku kulki todella kapeana jyrkällä rinteellä, ja oli vain pakko luottaa issikoiden varmajalkaisuuteen. Maisemat olivat hurjat, ajoittain mahassa jopa hieman velloi, kun uskaltautui katsomaan alaspäin olevaa pudotusta. Ajoittain nenä tunnisti voimakkaan mädän kananmunan (=rikin) hajun ilmassa. Matkalla näimme pienehkön vesiputouksen, kuumia lähteitä ja niistä nousevaa vesihöyryä, laiduntavia lampaita, kiehuvan mutalätäkön, ihmeellisiä kivisoramaisia vuorenrinteitä jne. Valitettavasti kuvien ottaminen hevosen selästä oli Eldhestarin turvaohjeiden mukaan kielletty, mikä toki on ymmärrettävää, kun kuljimme niinkin potentiaalisesti vaarallisissa paikoissa. Menomatkalla kylmä tuuli äityi välillä todella kovaksi, tyyninä hetkinä aurinko lämmitti ihanasti.

Pidimme lounas- ja uimatauon Reykjadalurin laakson perällä kuuman joen alkupäässä yhteensä noin kolme tuntia ratsastettuamme. Eikä kukaan usko miten suuri helpotus voi kyykkypissalla käyminen olla :) Etsiydyimme lounastamaan joen varteen ja eväspatongit hävisivät nälkäisiin suihimme niin nopeasti kuin suinkin mahdollista. Tämän jälkeen piti tietenkin koettaa joen vettä. Emme ehtineet lähteä kovin kauas hevosten lepopaikasta, joten vesi oli hiukan liian kuumaa... Ensin vain varpaitaan vedessä uittanut Leena uskaltautui vähitellen melkein istumaan jokeen. Myös Katin jalat saivat tuntumaan kuuman lähteen veteen. Oli todella omituista riisua vaatteet hurjasssa tuulessa noin kymmenen asteen lämpötilassa ja sitten uittaa itseään varmaan liki 40-asteisessa vedessä ympärillä mahtavat maisemat. (Kerroksien takaisin pukeminen olikin sitten melkoisen hidasta.) Alempana kuuman ja kylmän joen yhtymäkohdassa veden lämpötila olisi ollut sopivampi rentouttavalle kylvylle, mutta valitettavasti sinne emme tauollamme ehtineet.

Ruokailun ja kylpemisen jälkeen jatkoimme matkaa samaa vuoristopolkua takaisin reitin alkupäähän. Takaisin tullessakin joutui välillä melkein haukkomaan henkeä, kun hieman hirvitti kulkea niin lähellä rotkon reunaa. Onneksi nämäkin issikat olivat hyvin rauhallisia ja todella varmajalkaisia. Leenan ratsukin kompastui vain kerran koko päivän vaelluksen aikana, ja silloinkin tiellä :) Jatkoimme matkaa takaisin tilalle päin erilaisia teitä ja ratsastuspolkuja pitkin. Jonkin aikaa ratsastettuamme oppaat jakoivat porukan kahteen niin että aloittelijat saivat mennä rauhallisempaan tahtiin ja me kokeneemmat pääsimme kokeilemaan vauhdikkaampaa menoa. Aluksi aikamme rauhallisesti töltättyämme pääsimme myös kunnolla revittelemään laukkaa (tai kiitotölttiä) läpi pienen metsikköisen alueen. Huippua!!! Hevoset antoivat parastaan ja olo oli ihana. Tilalle takaisin päästyämme kello oli hieman yli neljä iltapäivällä, ratsastusta takana noin viisi tuntia, mutta siltikään ei olisi halunnut tulla selästä alas. Kanssamme ratsastaneet oppaat olivat hyvin mukavia ja hevoset valloittavia.

Ratsastuksen jälkeen meille tarjoiltiin vielä kahvia/teetä/vettä ja jonkinlaista rahkapiirakkaa Hotel Eldhestarissa. Vaihdoimme kokemuksia toisella pitkällä vaelluksella olleen norjalaisnaisen kanssa, joka oli myös hyvin tyytyväinen ratsastukseen. Kotimatkalla olimme hiukan väsähtäneitä, mutta todella tyytyväisiä päivän antiin. Posket kuumottivat vielä pitkään hotellillakin tuulisen sään seurauksena.

Jonkin aikaa levättyämme ja siistiydyttyämme nälkä ajoi meidät illalliselle turistikartassa mainittuun aika lähellä hotellia sijaitsevaan Brasserie Askur -ravintolaan. Valitsimme molemmat ruokalistalta maittavaa lammasta, varsinkin Leenan syömä pihvi vei melkein kielen mennessään. Ruokailuun sisältyi myös salaattibaarin antimet. Vaikka annokset olivatkin ruhtinaallisen kokoiset jälkkärimaha huuteli tahtovansa täydennystä. Tilasimmekin jälkiruokalistalta herkullisennäköisen suklaakakkupalan lisukkeineen. Hymyilevä ja ystävällinen tarjoilija "siunasi" aikeemme jakaa annoksen ja sanoikin sen olevan suuri. Kun saimme annoksen pöytään, jäimme hetkeksi melkein sanattomiksi. Kakkupala oli VALTAVA. Kyllähän tietysti kaksi herkkuhiirtä moisen annoksen selätti, vaikka hiukan tiukkaa jo tekikin. Kakku oli todella suklainen, onneksi mukana tarjoiltu jäätelö, kermavaahto ja marjat tasoittivat makuelämystä. Väsyneinä ja mahat killillään palasimme hotellille ja uni tulikin silmään melkein heti.